NHL Manager

NHL Manager oli ensimmäisiä managereita Aapelin historiassa. Legendaarisen NHL Managerin pisti pystyyn Mr Sharpshooter eli "Sharp". Sharp teki kattavan alustuksen managerille, jossa hän kertoi kaiken mahdollisen säännöistä taktiikoihin ja muut tarvittavat tiedot, jotka on hyvä tietää jos haluaa manageroida joukkuetta NHL Managerissa. Uskomattominta tässä managerissa oli se että Sharp kertoi itse pelaavansa jokaikisen pelin managerissa. Sharp sai tietenkin etuoikeuden valita haluamansa joukkueensa ensimmäiseksi, joka oli Anaheim Ducks. Tästä lähti NHL Managerin tuhkimotarina.

 

Monikaan Aapelin käyttäjistä ei uskonut että NHL Manager tulisi kestämään edes yhtä kautta mm. juuri siitä syystä että Sharp pelaisi jokaikisen pelin managerissa. Lyhyellä matikallakin pelejä tulisikin Sharpille pelattavaksi huimat 1230 runkosarjassa + playoffsit siihen päälle. Ensimmäiset käyttäjien viestit NHL Manager-aiheeseen olivat epäileväisiä ja suorastaan ivallisia Sharpin massiiviselle tavoitteelle.

 

Sharp kuitenkin perusteli motivaationsa managerin pitämiselle ja halukkaita managereita alkoi tulla mukaan NHL Manageriin. Nopeasti NHL Manageriin olikin suoranainen ryntäys ja äkkiä kaikki 30 manageripaikkaa olivat täynnä. Tämän jälkeen päästiin itse asiaan eli varsinaiseen managerointiin.

 

Yksi suurimmista ellei suurin managerin osa-alue on kannattavien vaihtojen tekeminen. Eikä yllätys että NHL Managerissa alkoi heti suuri vaihtoruljanssi. Vaihtoehdotuksia lenteli aiheessa ja yksityisviesteillä edestakaisin, osa managereista halusi lempipelaajiaan joukkueeseensa, osa taas halusi vain parantaa joukkueensa kokonaisuutta parempien pelaajien myötä. Tässä erottuivat jyvät akanoista ja järkevät managerit saivat hyvän myyntipuheen ansiosta vahvistettuaan joukkuettaan selvästi. Osa managereista kauppasikin pelaajiaan täysin päättömästi ja osa joukkueista alkoi vahvistua heti selvästi.

 

Sharp alkoi sanojensa mukaisesti pelaamaan nopeaan tahtiin otteluja ja kierrosten tuloksia tuli tiuhaan tahtiin NHL Manager-aiheeseen. Tämä sai myös monet managerit vakuuttuneeksi Sharpin puheista kokonaisen kauden pelaamisesta ja läpiviemisestä. Monet managerit alkoivat tästä motivoituneina tekemään entistä enemmän vaihtoja, taktiikoita, ketjuja ja muuta tarvittavaa joukkueensa menestymiseksi.

 

Kausi eteni suht nopeaan tahtiin ja äkkiä edessä olikin vaihtojen takaraja. Tämä takaraja tarkoitti sitä että sen jälkeen pelaajien vaihtoja joukkueiden välillä ei saa enää tehdä. Näin managereilla oli vaihtojen takarajaan asti aikaa hioa joukkueitaan kohti playoffeja. Tietenkään kaikki joukkueet eivät playoffeihin selviytyisi mutta kaikki managerit halusivat silti parantaa joukkuettaan. Vaihtojen takarajan mentyä ohi joukkueet olivat ensimmäisen kauden lopullisessa muodossaan ja tietyt joukkueet erottuivat toisista selvästi parempina.

 

Ehdottomasti vahvin joukkue oli Sharpin itsensä manageroima Anaheim Ducks joka lukuisten vaihtojen jälkeen oli lähes sama kuin miltä NHL All Stars-joukkue näyttäisi. Sharp oli haalinut sellaisia tähtiä joukkueeseensa kuin Sidney Crosby, Alexander Ovechkin, Pavel Datsyuk, Ilya Kovalchuk, Zdeno Chara, Miikka Kiprusoff + monta muuta. Muita vahvoja joukkueita tässä vaiheessa olivat mm. New York Rangers, Ottawa Senators, Detroit Red Wings, Colorado Avalanche ja Dallas Stars.

 

Pian runkosarja tulikin loppuunsa. Runkosarjan voitti odotetetusti Anaheim Ducks, New York Rangersin ja Ottawa Senatorsin seuratessa vanavedessä. Pelaajien piste- ja maalipörssin voitti Ottawa Senatorsin Jason Spezza. Puolustajien pistepörssin voitti Anaheim Ducksin Scott Niedermayer ja maalivahdeista paras torjuntaprosentti oli Calgary Flamesin Roberto Luongolla.

 

Tämän jälkeen alkoivat tosipelit eli playoffsit. Suurimpana mestarisuosikkina playoffseihin lähti Anaheim Ducks tähtipelaajineen. Kovin odotuksin playoffeihin lähtivät myös Ottawa Senators, New York Rangers ja Vancouver Canucks. Playoffeissa oli kuitenkin pienet marginaalit ja yllätyksiä nähtiin.

 

Yllätyksiä tulikin, suurimpana sellaisena Toronto Maple Leafs kaatoi runkosarjassa loistaneen Ottawa Senatorsin. Toinen pieni yllätys idässä oli Pittsburgh Penguinsin tippuminen Montreal Canadiensia vastaan. Lännessä nähtiin myös pari yllätystä, Chicago Blackhawks pesi Dallas Starsin ja Edmonton Oilers pyyhki Vancouver Canucksin tieltään.

 

Toisella playoff-kierroksella Toronton hyvät otteet jatkuivat New York Rangersin kaaduttua selvästi. Toisessa parissa idässä yllätyskortti Florida Panthers löi Montreal Canadiensin ja eteni myös konferenssifinaaliin. Lännessä Anaheim Ducks joutui tiukille, mutta kaatoi Edmonton Oilersin seitsemännessä pelissä. Calgary Flames eteni Roberto Luongon johdolla Anaheimin seuraksi konferenssifinaaliin lyömällä Chicago Blackhawksin.

 

Konferenssifinaaleissa Anaheim Ducks jyräsi selvästi Calgary Flamesin ja eteni odotetusti Stanley Cup-finaaliin. Itäisessä konferenssissa kevään yllättäjä Toronto Maple Leafs löi pirteästi esiintyneen Florida Panthersin niukasti.

 

Finaalissa Toronton tähdet kuten Joe Sakic, Justin Williams, Phil Kessel, Brendan Shanahan ja kevään komeetta, maalivahti Martin Biron pistivät kampoihin Anaheimin Ducksin tähdille minkä kykenivät mutta lopputulos oli selvä: Anaheim Ducks voitti jääkiekon arvostetuimman pokaalin, Stanley Cupin. Näin Mr Sharpshooter pääsi juhlimaan ylläpitämänsä NHL Managerin mestaruutta.

 

Playoffien piste- ja maalipörssin voitti Toronto Maple Leafsin Justin Williams, puolustajien pistepörssin saman seuran Ryan Whitney ja torjuntapörssin Los Angeles Kingsin superyllättäjä Niko Hovinen. Anaheim Ducksin tähdet olivat myös hyvin edustettuina pörsseissä. Näin ensimmäinen kausi oli taputeltu kunnialla loppuun kuten Sharp oli luvannut alusta asti.

 

NHL Manager ei kuitenkaan loppunut siihen vaan ensimmäisen kauden perään oli tulossa myös toinen kausi. Toisella kaudella tuli myös uudistuksia verrattuna ensimmäiseen kauteen. Isoin uudistus oli palkkakatto; 50,3 miljoonaa dollaria. Kaikkien seurojen tulisi mahtua tämän palkkakaton alle. Kaikilla pelaajilla on oma palkkansa ja yleensä paremmilla pelaajilla on kovempi palkka. Näin ollen esimerkiksi Anaheim Ducksin tähtisikermä hajosi osittain ja tähtipelaajia matkasi myös muihin seuroihin. Palkkakaton tärkein tehtävä olikin seurojen voimasuhteiden tasoittuminen.

 

Toinen merkittävä uudistus NHL Managerin toiselle kaudelle oli eurooppalaisten pelaajien varaaminen erillisessä varaustilaisuudessa. Jokaisella joukkueella oli ensimmäisellä kaudella seitsemän varausvuoroa, joita managerit pystyivät myöskin vaihtamaan pelaajakauppojen yhteydessä. Näin ollen kauden lopussa joillakin joukkueilla olikin 20-25 varausvuoroa, joillakin joukkueilla ei ollut ainuttakaan varausvuoroa ja muut joukkueet siitä väliltä. Tämä johtui siitä että jotkut managerit halusivat panostaa kaiken ensimmäiseen kauteen ja taas joillakin managereilla oli jo toinen kausi mielessä. Joitakin managereja varauslistan tekeminen ei kiinnostanut ja he kauppasivat varauksensa pois pilkkahintaan. Varaustilaisuudessa 210 eurooppalaista pelaajaa liittyivät NHL-joukkueisiin. Jotkut joukkueet vahvistuivat selvästi ja ilman varausvuoroja olleet joukkueet pysyivät samoina kuin ennen varaustilaisuutta.

 

Ennen toista kautta oli harjoituspelejä, jossa managerit pystyivät testaamaan uusia pelaajiaan. Jokaisella joukkueella oli muutama harjoituspeli, jonka jälkeen oli kokonainen harjoitusturnaus, johon kaikki joukkueet osallistuivat. Harjoitusturnauksen voittajaksi selviytyi Atlanta Thrashers joka yllätti finaalissa edelleen suurimman suosikin viittaa kantavan Anaheim Ducksin. Harjoitusturnauksen aikana joukkueet saivat lisää aikaa kokeilla uusia eurooppalaisia pelaajia joukkueissaan eri variaatioissa. Vaihtoja sai myöskin jo tehdä ja useat pelaajat vaihtoivat seuraa. Harjoitusturnauksen jälkeen kaikki oli valmista entistäkin upeampaan NHL Managerin toiseen kauteen.

 

Toinen kausi alkoi samoissa merkeissä kuin ensimmäinen kausi, pelaajat vaihtoivat seuraa tiuhaan ja managerit yrittivät jatkuvasti vahvistaa joukkuettaan. Jotkut aktiivisemmin, jotkut passiivisemmin. Kovemmat seurat erottuivat edelleen heikkotasoisemmista seuroista mutta vähemmän kuin ensimmäisellä kaudella palkkakaton ansiosta.

 

NHL Manager on ollut ja on edelleen suurin ja mahtavin kaikista Aapelin managereista. Sen kunniaksi myöskin aiheen 1000:s sivu ohittui vähän aikaa sitten.